Torstai...mihin tää aika kuluu. Kello on täällä kai puol viis ja heräsin just altaalta (varjosta onneks) ja kapusin kattohuoneistoni parvekkeelle toimistohommien pariin. Tässä siis raporttia.

Tänään siis piti olla valokuvauspäivä ja lähdin aamupäivästä mistään suunnista mitään selvää ottamatta kävelemään vaan jonnekin. Ekaks täytyy tästä liikenteestä kertoa, että täällä kaikki kaahaa kuin kaistapäät, liikenne on molemminpuolista (eli sieltä ajetaan mistä mahtuu, ei oo mitään kaistoja) ja autojen ja skoottereiden seassa matelee riksat, lehmät ja koirat. Jalkakäytäviä ei tietenkään ole (joidenkin liikkeiden kohdalla voi olla joku 10m kivetys), joten jalankulkijat kävelee lähinnä epätasaisessa pusikossa. Onneks valitsin kävelyyn hyvin soveltuvat jalkineet; miun aika monta maata nähneet osin puhkikuluneet kangasläpsyt (ne jotka Thaimaassa kerran jo heitin roskiin).

Noh, pääkadun varressa oli niin stressaavaa yrittää pysyä hengissä, että käännyin melkein heti jollekin sivutielle. Ainiin, ekaks yhden koulun (tai oli ehkä poikakoti, näin sellasen opasteen?) kohdalla uhmasin kohtaloa ja hain aitojen ali vierineen kuluneen jalkapallon tien toiselta puolelta, kun pojat niin hädissään huusivat "Hello! Ball, ball" ja ojentelivat käsiää aidan raoista. Päivän hyvä työ tehty siis.

Mutta joo, siellä sivutiellä vastaan alkoi heti tulla lehmiä, joita aikalailla kyllä kammoan, vaikka tekis mieli rapsutella. En uskalla kulkea ihan metrin päästä, kun näen mielessäni miten yksi potkasee miuta sääreen tai tökkää sarvella. Ja heti jos pysähdyt ottamaan kuvaa, niin ne alkaa tulla kohti ja iskee paniikki. Lisäks oli paljon koiria, joista osa lähti hetkeks seurailemaan, osa ei kiinnostunu mitenkään ja osa huusi jossain pihalla siihen malliin et kiersin aina vähän kauempaa. Alkumatkasta hidasteli jatkuvasti taksit kohdalla tarjoamassa kyytiä ja paikalliset skoottereineen tarjosi kyytiä. Mutta minähän kävelin.

Ootin koko ajan että tulis joku risteys, kun näinkin surkealla suuntavaistolla tajusin että kävelen koko ajan poispäin Candolimista ja pitäis ehkä jotenkin kaartaa takas. Kävelin ja kävelin, auringo porotti pilvettömältä taivaalta (+36), vesikin loppui eikä ollu mitään kuvattavaa. Paikallisten koteja, peltoa ja lehmiä. Lopulta aloin toivoa taksia, mut kun vihdoin sellanen pysähty kohdalla, niin kieltäydyin koska olin ihan varma et lähestyvän mutkan takaa alkaa joku tutumpi seutu. Noh, siellä oli peltoa ja lehmiä.

Kävelin yhteensä yli kaks tuntia jossain hevonkuusessa kun en pystynyt myöntämään et oon ehkä vähän hukassa. Lopulta yhen mutkan jälkeen näin että tien päässä on huoltsikka ja sen kohdalla tie haarautuu ja molemmat päät jatkuu silmän kantamattomiin peltojen keskellä. Kävelin huoltsikalle (kioski missä myydään pullotettua bensaa ja vähän muutakin +  autokorjaamo) ostamaan vettä ja kysyin et oiskohan mahiksia saada taksi. No ei ollu taksista tietoa, miehet kyllä tarjoutu itse heittämään miut Calanguteen tai Bagaan. Kiitin ja päätin lähteä talsimaan takaisin siinä toivossa että näkisin jonkun taksin jossain. Vähän ehkä kadutti oma jääräpäisyys ja kuvitelmat omista suunnistajan taidoista.S

Kauaa en ehtinyt kuitenkaan kävellä, kun vierelle ilmaantui huoltsikalta tuttu naama tarjoamaan skootterikyytiä. Hetken aikaa neuvoteltiin ja lopulta päätin suostua, kun katoin et mies on aika pieni ja hintelä ja jos se lähtee johonkin väärään suuntaan niin isken vaan vesipullolla silmään. :-D Ei sitten muuta kun hameen helmat lepattaen skootterin selkään ja hikisin käsin pitelin takaa kiinni ja toivoin et selviän hengissä. Sanoin kyllä et ajetaan hiljaa, mutta viittäkymppiäkin huristellessa paikoin epätasaisella tiellä tuntui ihan älyttömältä vauhdilta. Varsinkin kun piti väistellä lehmiä ja muuta liikennettä. Läheltä piti-tilanteen tarjosi puusta tipahtava kookospähkinä, joka meni ihan vierestä. Tuollaseenhaan kuolee aika monta ihmistä vuodessa ja voin vaikka vannoa että asvalttiin jäi jälki, pähkinä pysyi ehjänä. (Tässä vaiheessa äiti on jo vihanen, anteeksi)

Ehjänä selvisin takaisin tutun näköisiin maisemiin ja vaikka miun skootteriritari ei olis maksua huolinut, niin annoin bensarahaa kiitoksena pelastamisesta. Perään kuului ujo "I love you"-huikkaus. :-D Loppumatka hotellille oli loputtoman uuvuttava ja tottakai joku skootterimies kurvasi tien sivuun jututtamaan. Mies oli Pohjois-Intiasta ja hänen oli kuulemma pakko pysäyttää miut kun näytän ihan joltain Bollywood-näyttelijältä ja hänen sydämensä käskee viedä miut lounaalle ja lisäks meidän olis tutkittava Goaa yhdessä kun molemmat ollaan turisteja. Joo ei kiitos.

Kävin vielä moikkaamassa yhtä lähikiskan tyttöä ja kun pääsin hotellille, niin suihkun kautta altaalle. Kuuuuuma.

Loppukevennyksenä ihmettelen hintoja: täällä pitää olla aika tarkkana kaupassa et mitä ostaa, sillä esim litran vesipullot on merkistä riippuen 12 tai 300 rupiaa, eli siis alle 20 sentistä neljään ja puoleen euroon. Sama muissakin tuotteissa. Eikä kyse oo siitä et halvat on paikallisia, esim. miun halpisvesi on Foster'sia. Miun sisäinen pihistelijä voi siis hyvin.

Nyt uus kylmä suihku ja sit alkas alusta tää jatkuva kropan voitelu millä millonkin. Aamulla aurinkorasvaa, sit vähän after sunia, jossain välissä ihan vaan perusvoiteita ja illaks niin pirusti moskiitontappajaa että silmiä kirvelee. Tätä ei tuu ikävä.