En tiiä mistä alottais.. no vaikka siitä et oon perillä. Ekaks pitää kertoa lentomatkasta: jotenkin kummassa ajauduin ottamaan huostaan yksinäisen mummon, jonka matkaseurue (n. 60v humaltuneita naisia) jätti jälkeensä. Kannoin mummon matkatavarat koneeseen samalla kun kuuntelin miten hän haluis ensi kesänä Sunny Beachille kun siellä on niin hauskoja baarikierroksia, voi kännätä koko yön. Hyvinhän siellä jaksaa juhlia vaikkei jalat enää meinanneet kantaa koneeseen asti.

Noh, koneessa sitten tapasin kaksi mukavaa naista; kouvolalaisen eläkeläisen joka on hard core Intiafani sekä viiskymppisen kissaharrastajan Halikosta. Matka oli mukava ja mie nukuin siitä varmaan suurimman osan, nukahin jo ennen kun kone oli ilmassa. Pienissä pätkissä torkkumistahan se oli, mut unta kuitenkin. Nyt on nuppi ihan sekasin kun tuntuu et pitäis käydä nukkumaan, mut kello on kuitenkin vasta 18.30. Ja pitäis kai lähteä ettimään ruokaa kunhan hiukset vähän kuivuu suihkun jäljiltä ja tää keinutus loppuu (ilmakuopat jäi päälle).

Mut takas asiaan. Dubain pysäkki oli nopeesti ohi ja sit oltiinkin jo pari tuntia myöhemmin Goalla. Tietenkin miut valikoitiin tarkastettavaksi (esim. Kap Verdellä olin ainut joka joutu tyhjentämään matkalaukun kaiken kansan ihmeteltäväksi) heti kun päästiin lentokenttärakennukseen. Kyseessä oli kuumeen mittaus ebolan varalta, uus kokemus sekin. Noh, sitten laukku matkaan ja kaiken hulluuden keskelle, eli ulkoilmaan. Tää oli Gambian lentokenttä potenssiin sata. Korvia huumaavaa huutoa, miljoona ihmistä, tööttäilyä, viheltelyä, matkalaukkua käsistä repiviä miehiä, jne jne. Gambiassa niille äijille pärjäs jotenkin, mut nää intialaiset on niin vikkeliä ettei pysy perässä. Erittäin rasittavaa. Jotkut tytöt maksoi vitosen siitä et niitten laukut revittiin käsistä ja vedettiin viimeset 50 metriä bussille..

Suht pitkän bussimatkan jälkeen pääsin hotellille ja tää on ulkoapäin ihan kiva. Valokuvauksen (?) jälkeen sain huoneen avaimen ja joku vikkelä setäviiksi lähti jo matkalaukku olalla juoksemaan edeltä, mie puuskutin rappusia ylös paaaaljon jäljessä. Ylimmässä kerroksessa on yksi huone ja se on miun kattohuoneisto. 75 rappusta. Laitan kuvia facebookkiin, en varmaan saa tähän liitettyä puhelimesta. Saatte nauraa tai järkyttyä, mie valitsin ekan. :-D

Onneks oon tottunut näihin miun halpismatkoihin, sillä tää hotellihuone on numero 1. Aivan mahtava pieni tyrmä. En malta oottaa et saan kuvat näkyville. :-D

Lisäyksiä: En saanu tätä aikasemmin nettin, oon nyt kirjottelemassa lisää. Kello on noin 21.42 ja tän jälkeen meen nukkuu. Kävin äsken lähimmässä supermarketissa ja siellä oli upee systeemi; ostokset maksettiin jossain välissä shoppailun lomassa jollekin ja ulkona sit oli vartijat tarkastamassa kuitteja. Aika sekavaa. Ja sit nää kulkukoirat täällä; pitää taas vaan olla kattomatta kun osa on aika rajussa kuosissa. :-(

Se vielä et kirjotusvirheet johtuu välineistä js tästä hiton keinutuksesta.

Kuvat löytyy nyt miun facesta, albumi Intia 2015. Aikamoista.